Elastinen. Oon alkanu jotenki tykkään suomiräpistä. Tää on sillee outoo, koska vihasin sitä niin kovasti ennen. Joskus.. Siitä on jo kauan. Mut tänään oon huomannu uusia asioita muutenki. Kuuntelin Voicea ja huomasin et tykkään musiikista. Tää on.. Helpottavaa. Ihanaa. Eikä mut tarvi selittää kellekään sitä. Kuuntelen musiikkii, ja se millasta kuuntelen on mun asia, ei kuulu kellekään, saan tykätä mistä haluun. Kuuntelen sellasta mikä saa hyvälle tuulelle, sydämeen jotain reaktiota.

Tänään pääsee tallille taas. Kolmen tunnin päästä oon pyöräilemässä sinne.

En oo käyttäny vielä yhtään hymiötä. Ehkä jätän niiden käyttämisen tän ulkopuolelle.

Niin siis. Tänään ei ollut mitään koetta, ja siksi oon käyttänyt aamun lukemalla uskontoa, minkä koe on huomenna. Leivoin myös muffinsseja. Laitoin niihin glögiä ja piparin murusia. Ja tuli ihan hyvää. Otan osan mukaan tallille, ja jätän muutaman tänne kotia, että saa porukat maistella kans.

Tykkään leipomisesta. Ja ruoan laittamisesta. Ehkä lukion jälkeen voisin hankkiutua sellaselle alalle. Vaikka periaatteessa mua kiinnostaa eniten tällähetkellä Korea ja hevoset. Koreasta kerkeän kertoa myöhemminkin, ja hevosista kiinnostaa oikeastaan Tomu.

Näin unta että Tomulla oli uudet päitset. Matin kanssa me tehtiin porkkanapenkkiä Tomun, Pertin, Boogin ja Jirin (eli poikien) tarhaan. Ja kävin ottamassa Tomun kiinni että se voi tulla tallaamaan meille sitä penkkiä. Sit kaaduin johonkin kuoppaan ja mun naama osu nokkospuskaan. sit ko heräsin, mun puolet naamasta oli tunnoton. Tai sillee. puutunu, pisteli.

Jännä, meen lukeen uskontoa.